Turvarannekkeen voi hankkia kahta pääreittiä: hakemalla sitä hyvinvointialueen turvapalveluna tai ostamalla sen itse. Itse ostamiseen on kaksi vaihtoehtoa. Voi ostaa pelkän turvarannekkeen, jolloin hälytykset ohjautuvat omille läheisille, tai yksityisen hoivapalvelun tai turva-auttajapalvelun, johon turvaranneke kuuluu. Hyvinvointialueen palvelu on tarkoitettu henkilöille, joiden toimintakyky on heikentynyt, ja sen saaminen edellyttää palvelutarpeen arviointia. Itse ostettava ranneke tai palvelu on puolestaan kenen tahansa hankittavissa ilman selvityksiä, usein ennakointina tulevan varalle.
Valinta näiden reittien välillä riippuu täysin käyttäjän ja hänen läheistensä tilanteesta, tarpeista ja toiveista. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan vastaavat erilaisiin elämäntilanteisiin.
Hyvinvointialueen järjestämä turvapalvelu on osa julkista sosiaalihuoltoa. Vastuu palvelusta siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa, joten turvapuhelinta ei enää haeta kunnalta. Helsingissä palvelusta vastaa kaupunki. Palvelun tavoitteena on tukea ikäihmisen turvallista kotona asumista mahdollisimman pitkään, kun toimintakyky on jo alentunut esimerkiksi sairauden tai iän myötä.
Miten palvelua haetaan?
Palvelua haetaan omalta hyvinvointialueelta. Käytännössä prosessi alkaa ottamalla yhteyttä alueen ikääntyneiden asiakasohjaukseen tai neuvontaan. Tämän jälkeen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen arvioi palvelutarpeen yhdessä hakijan kanssa. Arvioinnissa käydään läpi muun muassa terveydentila, toimintakyky, kaatumiset ja arjessa selviytyminen.
Palvelun myöntäminen ei ole automaattista, vaan se perustuu hyvinvointialueen päättämiin myöntämisperusteisiin, jotka vaihtelevat alueittain. Palvelusta tehdään kirjallinen päätös, ja kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta. Tarkat ohjeet ja perusteet kannattaa aina tarkistaa oman hyvinvointialueen verkkosivuilta tai asiakasohjauksesta.
Miten hyvinvointialueen turvapuhelin toimii?
Perinteinen turvapuhelin on kaksiosainen järjestelmä. Kotiin asennetaan kiinteä hälytyslaite, ja käyttäjä saa ranteeseen tai kaulaan pienen hälytysnapin. Kun nappia painetaan, se lähettää signaalin kodin laitteelle, joka avaa puheyhteyden vuorokauden ympäri päivystävään turvakeskukseen.
Turvakeskuksen päivystäjä selvittää tilanteen ja lähettää tarvittaessa apua paikalle. Auttamiskäynnin tekee alueesta riippuen esimerkiksi kotihoito tai erillinen turva-auttajapalvelu. Hätätilanteessa päivystäjä hälyttää paikalle ensihoidon.
Palvelun heikkoutena on usein sen rajattu toimintasäde. Hälytysnappi toimii tyypillisesti vain kotona. Se ei siis tuo turvaa esimerkiksi kauppamatkoille tai mökille.
Toinen reitti turvaan on hankkia turvaranneke itse suoraan palveluntarjoajalta. Tämä vaihtoehto on suunniteltu kaikille, jotka kaipaavat arkeensa lisää turvallisuuden tunnetta – iästä, terveydentilasta tai asuinpaikasta riippumatta.
Hankinta ei vaadi lääkärinlausuntoja, toimintakyvyn arviointeja tai tuloselvityksiä. Se on usein läheisen tai käyttäjän itsensä tekemä päätös mielenrauhan lisäämiseksi. Vaihtoehtoja on kaksi: pelkkä turvaranneke, jonka hälytykset ohjautuvat läheisille, tai yksityinen palvelu, johon ranneke kuuluu osana.
Miten ranneke hankitaan ja otetaan käyttöön?
Prosessi on yksinkertainen. Sopiva laite valitaan ja tilataan esimerkiksi verkkokaupasta kotiin. Esimerkiksi kotimaisen Turvaranneke 3S:n voi tilata postitse, ja sen käyttöönotto tapahtuu verkossa aktivoimalla laite ja lisäämällä siihen halutut yhteystiedot. Koko prosessi vie vain hetken.
Miten itse ostettu ranneke eroaa toiminnaltaan?
Suurin ero hyvinvointialueen turvapuhelimeen on laitteen itsenäisyys ja toiminta-alue. Nykyaikaisissa turvarannekkeissa on sisäänrakennettu SIM-kortti, joten ne toimivat matkapuhelimen tavoin kaikkialla, missä on matkapuhelinverkkoa. Ne kulkevat mukana niin kävelyllä, mökillä kuin kaupassakin.
Toinen keskeinen ero on hälytyksen kohde. Monissa itse hankittavissa laitteissa, kuten Turvaranneke 3S:ssä, hälytys ei mene ulkopuoliseen hälytyskeskukseen. Sen sijaan ranneke soittaa suoraan käyttäjän itse valitsemien läheisten, kuten lasten tai naapurin, puhelimiin. Kun joku vastaa, rannekkeen kautta voi puhua normaalisti ja kertoa, mitä on tapahtunut. Tämä tekee avunpyynnöstä henkilökohtaisempaa ja madaltaa kynnystä painaa nappia.
Entä yksityinen hoivapalvelu tai turva-auttajapalvelu?
Jos läheiset eivät asu lähellä tai eivät voi sitoutua vastaamaan hälytyksiin, turvan voi ostaa myös kokonaisena palveluna yksityiseltä hoivapalvelu- tai turva-auttajapalveluyritykseltä. Silloin turvaranneke kuuluu palveluun, hälytykset ohjautuvat palveluntarjoajan hälytyskeskukseen ja tarvittaessa paikalle lähtee turva-auttaja. Palvelun saa käyttöön ilman palvelutarpeen arviointia, mutta se maksetaan kokonaan itse.
Valinta riippuu täysin siitä, millaiseen tarpeeseen turvaa haetaan. Alla on tiivistetty vertailu, joka voi auttaa päätöksenteossa.
|
Ominaisuus |
Julkinen / hyvinvointialueen turvapalvelu |
Itse ostettava turvaranneke |
Yksityinen hoiva- tai turva-auttajapalvelu |
|
Kenelle? |
Henkilöille, joiden palveluntarve on arvioitu ja jotka täyttävät hyvinvointialueen myöntämisperusteet. |
Kaikille, jotka haluavat lisäturvaa ennakoiden. Sopii myös aktiivisille ikäihmisille. |
Niille, jotka haluavat ammattilaisen vastaavan hälytyksiin, esimerkiksi kun läheiset asuvat kaukana. |
|
Miten saa? |
Hakemus hyvinvointialueelle, palvelutarpeen arviointi ja kirjallinen päätös. |
Tilaamalla suoraan palveluntarjoajalta ilman arviointeja tai selvityksiä. |
Tilaamalla palvelun suoraan yksityiseltä palveluntarjoajalta. Turvaranneke kuuluu palveluun. |
|
Missä toimii? |
Yleensä vain kotona. |
Kaikkialla, missä on matkapuhelinverkko. |
Riippuu palvelusta ja laitteesta. |
|
Mihin hälytys menee? |
Ympäri vuorokauden päivystävään turvakeskukseen. |
Käyttäjän itse ennalta valitsemille läheisille (1–5 henkilöä). |
Palveluntarjoajan hälytyskeskukseen, joka lähettää tarvittaessa turva-auttajan. |
|
Mitä maksaa? |
Hyvinvointialueen päättämä asiakasmaksu, joka vaihtelee alueittain. |
Laitteen kertamaksu ja kiinteä kuukausittainen palvelumaksu (esim. liittymäkulut). |
Palveluntarjoajan hinnaston mukaan. Maksetaan kokonaan itse. |
Joskus suurin haaste ei ole oikean laitteen löytäminen, vaan keskustelun aloittaminen läheisen kanssa. Turvaranneke saatetaan kokea merkkinä pärjäämättömyydestä tai itsenäisyyden menettämisestä.
Pakottamisen ja väittelyn sijaan on tärkeää pysähtyä ja kuunnella. Miksi ajatus rannekkeesta tuntuu vieraalta? Syy voi olla yllättävän käytännöllinen: ranneke tuntuu hiostavalta, se painaa tai sen ulkonäkö ei miellytä. Joskus taustalla on pelko siitä, että hälytyksestä aiheutuu suurta vaivaa tai kustannuksia.
Keskustelua auttaa, kun asian voi esitellä ennakointina ja yhteisenä mielenrauhan tuojana – ei merkkinä avuttomuudesta. On hyvä käydä rauhassa läpi, miten laite toimii ja kenelle hälytys menee. Tieto siitä, että nappia painamalla saa yhteyden omaan tyttäreen tai poikaan, voi tehdä ajatuksesta paljon helpommin lähestyttävän kuin yhteys vieraaseen päivystyskeskukseen.
Turvaranneke on erinomainen apuväline yllättävissä, akuuteissa tilanteissa, kuten kaatumisen tai äkillisen heikotuskohtauksen sattuessa. Se on turvaverkko, joka mahdollistaa nopean avunpyynnön, kun puhelin ei ole käden ulottuvilla.
On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei mikään tekninen laite korvaa ihmistä, hoivaa tai arjen muita tukipalveluita. Jos hälytysnappia painetaan jatkuvasti ilman selkeää hätätilannetta, se voi olla merkki jostain syvemmästä. Taustalla voi olla yksinäisyyttä, yleistä turvattomuuden tunnetta tai puutteita arjen perusasioissa, kuten ravitsemuksessa tai lääkehoidossa.
